Veijo Hukan taiteessa on merkkejä, symboleita ja metaforia.
Näitä asioita voi nähdä toki kaikissa kuvissa ja ne ovat läsnä myös
kirjallisuudessa, teatterissa, elokuvissa ja musiikissakin.
Merkit, symbolit ja metaforat ovat näkyvissä Veijo Hukan
maalauksissa avoimesti. Ne eivät ole piilotettuja tai kätkettyjä, vaikka
saattavat joskus olla arvoitusten ja arvailujen varassa. Hukka on kehittänyt omintakeisen
maalaustavan, jossa ne ovat olennainen osa ilmaisua.
Merkit ja symbolit ovat useimmille tuttuja. Yksinkertaisesti
sanottuna merkkejä ovat esimerkiksi Veijo Hukan maalauksissa kädet ja usein
figuureina toistuvat ihmishahmot. Symbolit taas ovat vertauskuvia, joille on
kehittynyt tietyn kulttuurin piirissä enemmän tai vähemmän tunnettu merkitys.
Metafora on vertaus, josta kuin -sana on jätetty pois. Metafora
on kiehtonut paljon kielitieteilijöitä ja filosofeja. Sananmukaisesti se on merkityksen
siirtäjä. Metaforassa tapahtuu merkityksen siirtymä, jonka takia se eroaa
kirjaimellisesta kielestä. Esimerkkejä arkikielen metaforista ovat ”puuron
silmä”, “tulenpalava kiire” tai “särkynyt sydän”.
Metaforaa pidetään tärkeänä, koska se mahdollistaa asioiden ymmärtämisen
jonain muuna kuin minä ne todellisuudessa ovat. Espanjalainen filosofi José Ortega y Gasset pohti esseessään Taiteen irtautuminen inhimillisestä, että kyky
kuvalliseen ilmaisuun on luultavasti hedelmällisin lahja, mitä ihminen on
saanut. Metafora on eräs – tosin ei ainoa – jo varhain ihmisen käyttämä keino,
jonka seurauksena alkoi Ortega y Gassetin hahmottama suuri kehityskaari,
taiteen irtautuminen inhimillisestä.
Ortega y Gasset ylistää metaforaa:
Kaikki muut saamamme lahjat pitävät meitä lujasti kiinni todellisuudessa eli siinä, mikä jo on. -- Ainoastaan metafora antaa meille ne keinot, joiden avulla voimme tarvittaessa päästä sieltä karkuun; kovien tosiasioiden väliin se luo askelillemme kuviteltuja tukikohtia ja loihtii pakopaikaksemme fantasian kukoistavat saaret.[i]
Hän ihmettelee: ”Todella merkillinen on tämä ihmiseen pantu
henkinen kyky, jonka avulla on mahdollista siirtää jokin asia näkyvistä ja
korvata se jollakin toisella --. Metafora taikoo jonkin esineen pois näkyvistä
naamioimalla sen joksikin muuksi; ja metaforan mielekkyyden voimme ymmärtää
ainoastaan siltä pohjalta, että sen toimintaa ohjaa eräs ihmisen
perusvaistoista; tarve paeta todellisuutta, milloin asiat niin vaativat.”
Merkeistä, symboleista ja metaforista sanotaan usein, että
ne liittyvät kulttuurikontekstiin. Kulttuurikonteksti tarkoittaa käytännössä
sitä, että katsojat saattavat nähdä merkit, symbolit ja metaforat
samankaltaisina. Maalauksessa oleva käärme merkitsee useimmille varsin
samansuuntaisia ajatuksia ja tuntemuksia. Aurinko, kuu tai laiva merkitsevät
myös jotain samankaltaista. Kulttuurikonteksti on siis ainakin samaan
kulttuuriin kuuluville yhteisyyttä.
Kun katsomme esimerkiksi Veijo Hukan maalauksia, huomiomme
kiinnittyy juuri merkkien, symbolien ja metaforien miettimiseen. Emme
pelkästään yksinkertaisesti arvaile niiden merkityksiä, vaan maalaukset
haastavat kykymme kokonaiseen metaforiseen ajatteluun, merkkien ja symboleiden
mielikuvitukselliseen näkemiseen.
Veijo Hukan maalaukset rohkaisevat katsojia arvaamaan
merkityksiä, ne haastavat katsojan analysoimaan ja ajattelemaan, väheksymättä
tunnetta ja mielikuvitusta. On maalauksia, joita koetaan tunteella. Näitä maalauksia koetaan pohtimalla.
[i] José Ortega
y Gasset, Taiteen irtautuminen
inhimillisestä ja Ajatuksia romaanista, suom. Sinikka Kallio, Otavan filosofinen
kirjasto, Keuruu 1961.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti