Bharat Sikka, Nehru Place, New Delhi, 2003.
”En tiedä mitään niin ihanaa kuin Intia”, voisi huokaista ironisesti kuuluisaa Tšehovin Kolmen sisaren repliikkiä muuntaen. En tosin ole tuossa maassa koskaan käynyt, enkä koko Aasian mannertakaan kovin hyvin tunne, mutta Intia-innostukseni oli taattu, kun kävin katsomassa Helsingin taidemuseon Tennispalatsin Sillä aikaa Intiassa.
Kuten Helsingin näyttelyn yhteydessä on mainittu, Intian taide on herättänyt kansainvälistä huomiota. Totta kai kyse on myös siitä, että taide seuraa maan taloudellista menestystarinaa.
Pari vuotta sitten Lontoossa järjestetyn Intian taiteen näyttelyn kritiikissä Amit Chaudhuri kertoo siitä mahdottomuudesta, minkä suuren ja monimuotoisen maan taiteilijat kohtaavat ollessaan esillä kansainvälisissä Intia-taidenäyttelyissä. Eräs intialainen taiteilija kertoi vitsin, että he tavallisesti suorastaan välttävät Intia-aiheisia näyttelyitä ja itse asiassa harkitsevat niiden välttämiseksi Somalian passin hakemista.
Ei kukaan voi myöskään väittää tuntevansa suurta maata yhden taidenäyttelyn perusteella. Mitään ihanteellista Intia-kuvaa näyttely ei katsojalleen yritä tarjoilla, päinvastoin siitä on eskapismi kaukana. Näkyvästi katsauksessa on esillä esimerkiksi poliittinen realiteetti, vuonna 1947 tapahtunut Intian ja Pakistanin jako, joka koskettaa monen mieliä vielä tänäänkin.
Mukana on myös voimakasta ironiaa, satiiria ja kritiikkiä muun muassa byrokratiasta, yhteiskuntaluokista, sukupuolirooleista ja modernisoitumisen vaikutuksista. Melko vähän esillepanon teoksissa on mystiikkaa, jota monet ovat tottuneet Intian taiteelta odottamaan, mutta toki sitäkin löytyy, surrealismiin verrattavissa olevaa aineistoa.
Näyttely pysyy vahvasti juuri arkipäivässä olematta kuitenkaan nationalistinen tai kansallisromanttinen. Se kertoo yhteiskunnan ongelmista saarnaamatta, mutta koskettaa silti kävijän moraalisia perustuntoja. Samaan aikaan Intiassa on hämmästyttävä esimerkki monen median välittämän nykytaiteen voimakkuudesta.
Valtavan maan nykytaiteesta on vaikea saada käsitystä paikan päällä. Eräs Facebook-kaverini, joka on useiden kuukausien ajan matkustellut Intiassa tuskittelee Jodhpurista, että hänelle ei kuvaa Intian nykytaiteesta ole muodostunut. No, jonkinlaisen peruskäsityksen siitä voi nyt jokainen saada Helsingissä.
Julkaisen Kulttuurinavigaattorissa myös Intian paketin, johon kerään linkkiaineistoa Intian nykytaiteesta. Jos jotakin Intian nykytaiteen kärpänen sattuisi puraisemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti