Löytynyt Schjerfbeck ja mitä se merkitsee?

Helene Schjerfbeckin Raaseporin maisema, 1890, jonka alta paljastui maalaus äiti ja lapsi-teemasta.

Ateneumin taidemuseo järjesti tänään jännittävän hetken, kun päälle ommellun Helene Schjerfbeckin maalauksen alta paljastui toinen. Tiedotusvälineet taltioivat irrottamishetken, mutta minun tekisi mieleni pohtia hieman nyt paljastuneen löydön merkitystä.

Yksityisomistuksessa oleva Raaseporin maisema, joka on ajoitettu vuodelle 1890, paljasti siis altaan toisen maalauksen, jossa äidin niska ja tukkalaite näkyvät selvästi ja häneen syliinsä painetun lapsen kasvoista näkyy osa. 

On melko harvinaista, että maalauksen päälle ommellaan toinen maalauskangas. Tiettävästi ompelun teki taiteilija itse. Tällainen perusteellisuus kertoo siitä, että alemman, nyt paljastuneen äiti ja lapsi -aiheisen teoksen aiheessa tai tekotavassa oli tekijälle jotain kielteistä, jopa vastenmielistä.

On olennaista huomata, että taiteilija ei myöskään halunnut tuhota äiti ja lapsi -maalausta, minkä hän olisi voinut tehdä helposti. Oliko kyse maalausmateriaalien niukkuudesta, keinosta käyttää uudelleen ulkona maalatun maisemamaalauksen kiilakehyksiä ompelemalla kangas toisen päälle? Vai oliko kyse äidinrakkaudesta jonka Helene Schjerfbeck suuntasi maalaukseensa? Tällainen hellävarainen ja huolehtiva suhtautuminen omiin teoksiin on varsin yleistä taiteilijoilla.

Schjerfbeck palasi varsinkin myöhemmässä tuotannossaan omiin aiheisiinsa aina itsesarkasmiin ja itseironiaan asti. Hänen mielikuvan muodostukseensa kuului koostavuus, takautuvuus tai retroaktiivisuus, kuten nykyisin sanottaisiin. Nyt löytynyt piilotettu kangas tarkoittaa sitä, että tämän ominaisuuden lisäksi Schjerfbeckillä oli myös voimakas itsekritiikki omia töitään kohtaan.

Päällä ollut Raaseporin maisema ajoittuu vuoteen 1890 ja asiantuntijat arvioivat äiti ja lapsi -maalauksen valmistuneen vuonna 1887. Tämä oli taiteellisesti melko vaikeaa aikaa taiteilijalle. Kattava Ateneumin näyttely osoittaa, että Schjerfbeck teki tuotantonsa heikoimmat teokset näihin aikoihin. Hän epäröi ja häilyi 1800-luvun maalaustaiteen valtavirtauksen, maisemamaalauksen ja henkilöaiheiden, sekä asetelmien välillä. Maisemamaalaus tuli Schjerfbeckille myöhemmin mahdottomaksi toteuttaa, koska hän ei vammansa takia pystynyt kantamaan maalaustelinettä ja maalausvälineitä luonnossa. 

Henkilöaiheista tuli myöhemmin Hyvinkään tuotantokaudella (1902-1925) Schjerfbeckin tuotannon päälinja, joka jatkui loppuun asti. Mutta Schjerfbeckin 1880-luvun lopun ja 1890-luvun alun lapsikuvat ovat usein vielä tässä vaiheessa sentimentaalisia ja imeliä.

Tästä kätketystä kuvasta Helene Schjerbeck, Suomen taidehistorian merkittävin tekijä katsoo meitä 150 vuotta syntymänsä jälkeen, hymyillen sillä ivan, sardonisen sävyn ilmeellä, joka häivähtää joskus hänen myöhäistuotantonsa kasvoilla. Mutta löytynyt äiti ja lapsi -aiheinen maalaus on myös kuva vastuusta, äidin suojelevasta sylistä, lämmöstä ja sosiaalisuudesta.   

On hienoa, että tällaisen "avaamistempauksen" avulla Ateneum kiinnittää huomiota taiteilijan teoksiin ja tuotantoon elämänkerrallisesti painottuneen Schjerfbeckin vastaanoton asemesta. 

Ja hienoa on myös, että museo lupaa puhdistaa ja konservoida löytyneen teoksen viikon kuluessa ja lisätä sen nyt lokakuun 14. päivään asti esillä olevaan näyttelyyn. Se tarkoittaa ainakin minulle neljättä käyntiä tässä komeassa Schjerfbeck-katsauksessa.

* Ylen video avaamistilaisuudesta 3.9.2012

* Hs.fi ja Anu Uimonen samasta aiheesta