Nettijulkaisujen tapaaminen

Kuvataideakatemiassa järjestettiin pohjoismaiden nettijulkaisujen iltapäiväseminaari, joissa esiteltiin kuvataidealan nettijulkaisuja ja taidekritiikin siirtymistä verkkoon.

Kunsten.nu Tanskassa

Matthias Hvass Borello kertoi julkaisun aloittaneen nykymuodossa vuonna 2008. Sitä edelsi Århusissa 2004 aloittanut Århus.nu.

Julkaisun toimitukset ovat Århusissa ja Kööpenhaminassa. Lehdessä on kuusi palkattua taidekriitikkoa, 15 vapaaehtoista kirjoittajaa ja noin neljä harjoittelijaa. Lehti pyrkii ei-akateemiseen kirjoittamiseen.

Kunstkritikk.no Norjassa

Jonas Ekeberg sanoi lehden täyttäneen 10 vuotta. Se päivitetään lähes päivittäin. Norjassa oli vilkas taloudellinen ja kulttuurinen nousukausi 2000-luvun alussa. Alussa julkaisussa oli journalistisia kokeiluita New Journalism-tyyliin. Norjassa digitaalisen median eräs tavoite on tarjota työpaikkoja taidekriitikoille. Lehti on pystynyt keräämään ympärilleen kriittistä kulttuuria. Pysyvää valtion tukea Kunstritikk.no alkoi saada vuodesta 2009 alkaen, noin 250 000 € vuodessa. Lehti on siis tulossa todella instituutioksi, kommentoi Ekeberg.

Kunstritikk.no käännetään myös muille kielille ja sillä on englanniksi käännettyjen artikkelien kansainvälinen editio. Kulttuurinavigaattori referoi viime syyskuussa artikkelissa Populismi kulttuuripolitiikassa Jonas Ekbergin ansiokasta artikkelia Kunstritikk-lehdessä Pohjoismaissa tapahtuvista kulttuuripolitiikan populistista trendeistä ja lisäsi oman arvionsa Suomen kulttuuripolitiikan suunnista. 

Mustekala Suomessa

Päätoimittaja Pirkko Holmbergin mukaan kymmenen vuotta sitten perustetun verkkojulkaisun tavoite on  taidekeskustelun kehittäminen Suomessa. Mustekala painottaa täyttä ilmaisuuttaan, vaihtoehtona Helsingin Sanomien ja New York Timesin asteittain maksulliseksi siirtyneille verkkosivuille. Mustekalassa julkaistaan paljolti akateemista taidekirjoittamista ja jonkin verran kokeilevaa taidekritiikkiä. 

 Artishok Virossa

Liisa Kaljula taustoitti internetin erilaista roolia Virossa: se liittyy voimakkaasti vapauteen ja demokratiaan. Nettiviestintä on Suomenlahden eteläpuolella sama asia kuin ihmisoikeudet ja netti liittyy laajemmin kansalaisyhteiskuntaan.

Artishok on kokeilu, joka tutkii taidekritiikkiä itsenäisesti. Se ei ole anonut tukea valtiolta tai yrityksiltä ja pyrkii irti myös keltaisen median tyylistä. Artishokissa on taidekritiikin ja artikkelien lisäksi valokuva- , äänilevy ja televisio-osastot.

Julkaisun piirissä organisoidaan Artishok-biennaalia, jossa valitut taiteilijat esittävät päivän kestävän taidenäyttelyn ja eri kriitikot arvostelevat näyttelyt paikan päällä.  Viime syksynä tämä kokeilevan kritiikin Artishok-biennaali kesti kymmenen päivää.

Konsten.net Ruotsissa

Pohjoismaiden vanhin kuvataidealan nettijulkaisu aloitti vuonna 1998, 15 vuotta sitten. Toimittaja Anders Olofsson kertoi, että Konsten.netin lukijakunta on vakiintunut noin 28-30 000 vierailijaan kuussa ja lukijat osallistuvat mielellään sen artikkelien ja aiheiden keskusteluihin.

Kaksi kertaa viikossa päivitettävän nettijulkaisun liikevaihto on vain 14 000 € vuodessa, ja Tukholman lisäksi sillä on kuusi avustajaa Etelä-Ruotsissa. Tarvittaessa julkaisu pystyy kattamaan kuitenkin koko Ruotsin kuvataidetarjonnan.

Lehden ajatuksena on rekrytoida uusia taiteesta kirjoittavia henkilöitä, ja kirjoittajien melko perusteellinen koulutus kuuluu osana sen toimintaan. Ruotsissa lehdellä on myös kilpailija Omkonst, joka on tähän asti keskittynyt taiteilijoiden kirjoituksiin.

Keskustelu

Keskustelu aaltoili lyhyessä ja melko huonosti organisoidussa iltapäiväseminaarissa nettiviestinnän ytimestä populismin politiikkaan. Keskustelua herätti myös kuvataiteesta käytettävä kieli, joka on nyt saanut nimen  International Art English, ja jota ruodittiin newyorkilaisen Triple Canopy-verkkojulkaisun artikkelissa viime vuonna. Aihe tuntuu nyt olevan keskustelun alla muutenkin, tässä johdannoksi The Guardianissa tammikuussa julkaistu artikkeli asiasta.

Pohjoismaisista kuvataidealan nettijulkaisuista tasokkaimmat ovat Tanskan, Norjan ja Ruotsin nettilehdet. Syy siihen löytynee ainakin yhdestä asiasta, siellä on kruunujen lisäksi ollut kykyä ja halua organisoida kuvataidealan viestintää myös valtioiden taholta. Suomessa ollaan melkoisesti jäljessä tässä asiassa. 

Kulttuurin tarjonta ei ole ongelma, vaan sen vastaanotto. Yhä populistisemmaksi muuttunut julkisuus ei pysty kattamaan laajentunutta kulttuuritarjontaa, joten osa taidekritiikistä on siirtynyt ja tulee siirtymäänkin verkkoon. Tämä prosessi ei vielä ainakaan Suomessa työllistä tarpeeksi journalistisia taitoja osaavia taidekriitikoita, jotta verkkokritiikistä tulisi tasokasta ja kiinnostavaa. Seminaari osoitti kuitenkin, että myös kuvataidealan verkkojulkaisujen asema on pikku hiljaa vakiintumassa ja vahvistumassa.