KULTTUURINAVIGAATTORI 5 v.

Tänään, ystävänpäivänä ja laskiaissununtaina blogi Kulttuurinavigaattori täyttää viisi vuotta. Nimi Kulttuurinavigaattori on peräisin jo 1990-luvun lopulla aloittamastani kritiikkieni ja kirjoitusteni antologiakokoelmasta, jonka lakkautin 2000-luvun alkupuolella.

Olen julkaissut blogissani noin 200 artikkelia. Lukija ei ehkä tiedä, että julkaisujen taustamotiivi minulle on usein uusien journalististen ja viestinnällisten kokeilujen toteuttamista. Olen muun muassa lyhyissä videoissani kokeillut kuvaus- ja editointitekniikoita. Valokuvaaminen, kuvien valinta ja käsittely, sekä kuvien merkityksen pohtiminen on osa blogarin elämää.

Mukavinta on ollut suomalaiseen kulttuurikeskusteluun osallistuminen. Kulttuurinavigaattorista on tullut merkittävä foorumi ja uusien ideoiden välittäjä Suomen kulttuurielämään.

En ole pystynyt säännölliseen enkä kattavaan julkaisemiseen, enkä siihen aiokaan. Monesta ajankohtaisesta aiheesta on jäänyt kirjoittamatta. Tämä on vapaaehtoista työtä ja aion vastaisuudessakin kirjoittaa silloin kun minua huvittaa, eli kun aikaa minulla on ja silloin kun sopiva aihe löytyy.

Kulttuurinavigaattorin sivujen kävijämäärä on laajentunut alkuvuoden vaatimattomasta 1 600 sivun latauksesta 15-16 tuhanteen vuosittain. Blogi saa nykyisin päivittäin 50-100 sivunlatausta. Eräs suosituimpia artikkeleita on ollut typografia-aiheinen Fraktuuran tarina vuodelta 2005, jossa kerron kirjaimen kohtaloista muun muassa Kolmannessa valtakunnassa.

En luota sokeasti ”klikkijournalismiin”, koska tiedän, että verkkosivujen kävijämääriä voidaan manipuloida. Valitettavasti kokeneetkin journalistit näyttävät luottavan ja tuijottavan verkkosivujen klikkausten määriin. Se on johtanut samaan kuin Euroviisuissa, keskinkertaisuuden markkinoihin. Viestinnän keskinkertaistumiseen johtavat valitettavasti ennen pitkää myös esimerkiksi Sanoma Newsin avustajasopimusten kaltaiset pakkosopimukset. Parhaat kirjoittajat, kuvaajat ja kuvittajat alkavat karttaa lehtien avustamista. Ikävää huomata, miten suomalaisen median sisältö on alkanut heiketä. Varsinkaan  verkkoviestinnässä ei laatua ole havaittavissa, koska julkaisutalot pitävät sitä vielä toissijaisena julkaisufoorumina.

Verkkoblogit näyttävät vakiintuneen vapaana journalistisena muotona. Päiväkirjamainen, arkikokemuksia esittelevä ja usein kaikkein tylsin aineisto on onneksi blogeista vähentynyt ja siirtynyt Facebookiin. Aloitin vuodenvaihteessa myös Facebookissa touhuamisen, mutta en koe sitä ainakaan vielä kovinkaan mielekkääksi foorumiksi. Mielestäni henkilökohtaista ilmaisua paljon mielekkäämpää on esimerkiksi Wikipedian tietopohjan laajentaminen, jossa olen näinä vuosina myös ollut mukana.

Kiitän kaikkia juttujen lukijoita, kommentoijia ja keskustelijoita, jatketaan kulttuurinavigointia. Ja nyt mäkiä laskemaan!