Maailma on hämmentynyt Norjassa tapahtuneiden hirvittävien asioiden takia. Kaikki yrittävät pohtia ja järkeillä, miten on mahdollista, että yksi henkilö voi tappaa omin käsin lähes sata viatonta lasta, nuorta ja aikuista.
Eräs ryhmä, joka yrittää
näkökulmillaan selvittää asioita on pilapiirtäjät. Kuva paitsi
kertoo, myös analysoi, tulkitsee ja kritisoi enemmän kuin sanat.
Sana pilapiirros antaa vähän väärän
käsityksen asiasta. Vaikka aihe, kuten tämä, ei olisikaan
vitsikäs, hauska, positiivinen tai iloinen millään tavalla,
karikatyyrejä syntyy. Kyse on journalismin lajista, kuvallisesta
kommentoinnista, jota alettiin julkaista, kun sanomalehdet alkoivat
ilmestyä aamaispöytiin 1800-luvulla. Karikatyyri tulee
italiankielisestä sanasta lastata tai lastattu ja se viittaa juuri
tämän kuvataiteen lajin ominaisuuteen: karikatyyri on kuva, joka on
lastattu merkityksillä.
Mikään inhimillinen ei ole vierasta
karikatyyrille. Ne voivat ihastuttaa tai suututtaa. Karikatyyrit
järkyttivät maailmaa Muhammed-pilapiirrosjupakassa muutama vuosi
sitten.
Norjan traagiset tapahtumat synnyttivät
yleistasoltaan melko heikkoja karikatyyrejä. Osa on mauttomia ja
tuntuvat liittyvän aiheen herättämään valtavaan
maailmanlaajuiseen mediapöhinään vain sen dekoraationa. Kysyin
itseltäni, pystyvätkö näin kauheat uutiset hyvää karikatyyriä
synnyttämäänkään?
Mutta osa kuvista on oivalluksia vailla
vertaa, niiden piirtäjillä on sanottavaa. Ajankohtaisten karikatyyrien seurantaan erinomainen lähtökohta on The Gagle Post, poliittisten karikatyyrien päivitettävä verkkosivu,
josta osa tämän artikkelin kuvista on peräisin.
Huuto ja nationalismi
Aloitan heikommasta päästä. Norjan
tapahtumista kohua synnytti The Sunday Timesissä julkaistu Gerald
Scarfen mukaelma Edvard Munchin Huudosta. Myös monet muutkin
karikatyristit käyttivät aihetta käsitellessään kaikkein
tunnetuinta kuvaa Norjasta. Karikatyyrin julkaiseminen pari päivää
massamurhatapahtuman jälkeen ja vielä salakuunteluskandaalin
ravistelemassa Englannissa herätti erään toimittajan kommentoimaan, että pilakuva on enemmän kuin vähän sopiva parodialle.
Gerald Scarfe, The Sunday Times. |
Monet karikatyristit ottivat aiheekseen
kansallisuuden ja kansallistunteen. Norjan visuaalisesti voimakasta
lippua käytettiin useissa kuvissa. Tässä pari esimerkkiä:
Martin Sutovec, SME, Slovakia. |
Dave Granlund, Massachusetts, USA, Norway, Loss of Innocents & Innocence. |
John Sherffius, Colorado, Boulder Daily Camera. |
Viattomuus ja terrorismin kasvot
Kauheita tapahtumia Norjassa pohdittiin
maan viattomuuden menetyksenä. Monet olivat aikaisemmin ajatelleet,
että tällaiset terroriteot liittyvät Yhdysvaltoihin, mailman
suurkaupunkeihin, mutta eivät pieneen ja rauhalliseen Norjaan ja
Osloon tai idyllisen, kesäisen saaren ilmapiiriin.
Steve Greenberg, Los Angeles, CA USA. |
Tapahtumaa kutsuttiin myös
terrorismiksi ja karikatyyreissä käsiteltiin terrorismin kasvoja.
Ensimmäiset arviothan Norjan pommiräjähdyksistä arveltiin
islamistien teoiksi.
Cameron (Cam) Cardow, Kanada, The Ottawa Citizen, Vanhat kasvot – Uudet kasvot. |
Mielen ja maailman vika
Terrorismin kasvojen lisäksi
pohdittiin myös teon mielekkyyttä. Useimmat asiaa pohtineet
pohtivat tekijää normatiivisesta arvioinnista käsin, ja tulivat
siihen tulokseen, että kyseessä on mielenvikainen henkilö.
Jeff Stahler, Ohio USA, The Columbus Dispatch. |
Arend van Dam, Hollanti, Anders Breivik, Mielisairas. |
Mutta yhtä vaikea kuin tehdä
psykoanalyysiä julkisuuden tietojen perusteella, on yhdistää
Anders Breivikin teot poliittiseen ja poliittisesti motivoituun
massamurhaan, joka tosin oli tekijälle hänen omien selvitystensä
mukaan päivänselvää. Suomessa Kalle Erkkilän näkökulma tulkitsi ja
kritisoi myös tapahtuman tulkintoja.
Kalle Erkkilä, Rovaniemi US.fi. |
Mutta myös äärioikeiston nousu
Euroopassa nähtiin vaarallisena.
Kap, La Vanguardia ja Mundo Deportivo, Espanja. |
Parhaan näkemäni karikatyyrin
aiheesta piirsi oululainen Ville Ranta. Hänen luonnosmainen,
ekspressiivinen tyylinsä välittää sekä tragedian sisältämää
tunnetta että usein toiminnallisia, vartalon kieleen liittyviä
ilmaisuja. Ranta kertoo hahmojensa ilmeissä myös ihmisen
yksinäisyydestä, ahdistuksista ja peloista. Ne lienevät tämänkin
tragedian päämotiiveja.
Ville Ranta, Oulu. |