Vääntöä Helsingin taidemuseon johtajasta

Helsingin taidemuseojohtajakiistasta on keskusteltu ainakin Hesarin verkkolehdessä. Kiinnostavaa oli havaita, että lehti julkaisee hivenen erilaisia versioita jutuista verkkolehdessä ja paperilehdessä ja vähän eri aikaankin. Seuraavia huomioita asiasta teki Kulttuurinavigaattori.

Helsingin taidemuseon johtajan paikkaa on vaikea paremmalla täyttää, koska Berndt Arellin aikana juuri tästä museosta tuli menestys. Kulttuurinavigaattori on joskus ihmetellyt, miten Helsingin kaupungilla ylipäätään on taidemuseo. Valtion taidemuseot, Taidehalli ja yksityiset Amos Andersonin ja Dirichsenin museot plus mahtava määrä gallerioita tarjoaisivat hesalaisille yltäkyllin niin nykytaidetta kuin näkökulmia sen historiaan.

Kaupungin taidemuseo – siis Tennispalatsi, Meilahden osasto ja Kluuvin galleria – on kuitenkin pystynyt tarjoamaan varteenotettavan vaihtoehdon Kiasmalle, Taidehallille ja kaupungin koko muulle taidenäyttelytarjonnalle. Helsingin tilanne on ollut poikkeuksellisen kiinnostava juuri lisääntyneen tarjonnan takia. Kävi ilmi, että taidenäyttelytarjonnan kasvu ei aiheuttanut esitettävien näyttelyiden laadun inflaatiota, vaan päinvastoin nosti niiden tasoa. Eikä naapurikylien, Vantaan ja Espoon taidemuseoidenkaan näyttelytaso osoita laimentumisen merkkejä.

Helsingin kaupungin taidemuseon Tennispalatsissa
olleesta India Express-näyttelystä keväällä 2006.

Politiikka on tavallisesti hiekkaa kulttuurin ruoka-annokseen, mutta en oikein tiedä onko oikein sanoa politikoinniksi sitä, että Helsingin taidemuseon johtokunnan jäsenet päätyivät oikeisto-vasemmistojakoon, jossa vihreiden ääni ratkaisi. Jos asia halutaan nähdä niin sanottuna tyttöpoikakysymyksenä, eli helmikanojen taisteluna miesten maailmaa vastaan, johon Hesarin Marja-Terttu Kivirinta viittasi tämän päivän kannanotossaan, on sekin politiikkaa. Se taistelu on niin kaluttu että intohimot ovat alkaneet kuihtua.

Virkaan valittava – kaupunginhallituksen ja valtuuston vahvistus toki vaaditaan – Janne Gallen-Kallela-Sirén on täysin pätevä hoitamaan vaativan työn, kuten toiseksi tullut Erja Pusakin. Onnea ja menestystä siinä tarvitaan, eikä pikkukaupunkimaista nalkuttamista.

Ehkä helsinkiläisten on vaikea tottua siihen, että kehäkolmosen ulkopuolelta voi tulla päteviä museonjohtajia. Tähän astihan maan reuna-alueet ovat olleet vain pätevien taiteilijoiden kasvatustarhoja.