Kulttuurinavigaattori blogi 2 v.

Sana Kulttuurinavigaattori juontaa verkkosivuajoistani, joka alkoi noin kymmenen vuotta sitten ja jota pidin yllä usean vuoden ajan 2000-luvun alkuun asti. Siinä oli kirjoituksiani pääasiassa taiteista, mutta en jaksanut enää päivittää sitä. Olin unohtanut silloisen sähköpostiosoitteeni sivuille ja sitä kautta alkoi tulla niin paljon spammia, että Sonera lopetti ylläpidon – onneksi.

Vuosia myöhemmin rupesin kirjoittelemaan tätä Kulttuurinavigaattori blogia. Tutkin aluksi jonkin verran blogi-ilmiötä, josta sittemmin kirjoitinkin otsikolla Kirjoittamisen hulluus, nerous ja pakko. Olen itse jossain määrin grafomaanikko eli kirjoittamispakkoinen, varsinkin matkoilla ollessani kirjoitan matkapäiväkirjoja, joten blogikirjoittaminen sopii mainiosti.

Päätin, että en halua minuuden syövereitä tutkivaa, enkä oman elämän tylsyyttä ronkkivaa blogia. Minä näyttää olevan blogien tärkein ja loputtoman sanavirran saava suurin sankari. Onneksi itsessäni ei ole mitään niin kiinnostavaa, joka olisi kirjoittamisen arvoista. Ja onneksi olen mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään.

Paitsi, että kävin tässä jokin aikaa sitten Kiinan muurilla, kuten kuvasta näkyy. Ei sittenkään, kyse on tintamareski Kiinan taiteen erinomaisessa näyttelyssä Tallinnan taidehallissa.

Kirjoittelen noin kerran viikossa, joskus harvemmin. Päätin myös, että blogiin kirjoittelusta en ota itselleni raskasta taakkaa. Eli jos on jotain muuta tekemistä tai ei muuten vaan huvita kirjoitella, en kirjoita.

Kesti aikansa oppia löytämään blogiin sopivia aiheita. Nyt niitä on joskus liikaakin. Toimin viime vuoden tutkijana, joten aiheideoita syntyi myös tutkimustyön ohessa. Kansainvälinen ja kotimainen lehdistö ovat usein juttujeni kimmoke. Varsinaisia näyttelyarvioita olen yrittänyt välttää, vaikka niitäkin on mukana.

Kävijöitä käy muutamista muutamiin kymmeniin päivässä. Verkkosivujen kävijälaskurithan eivät ole luotettavia, mutta jotain suuntaa ne antavat. Vuonna 2005 (helmikuusta alkaen) 1 123 kävijää ja viime vuonna 3 800 kävijää. Olen ihan tyytyväinen lukijamäärään. Palautettakin, myös tarpeellisia oikaisuja, on tullut. Kiitos niistä.

Suosituin sivu Kulttuurinavigaattorissa näyttää olleen erään kirjasinlajin historiaa käsittelevä artikkeli otsikolla Fraktuuran tarina.

En ole laittanut linkkejä lukemistani ja seuraamistani verkkosivuista ja blogeista reunukseen. Häpeän tunnustaa, mutta en ole edes ottanut selville, miten ne lisätään. Elikkä parantamisen ja tehostamisen varaa olisi linkittää muita samanhenkisiä blogeja Kulttuurinavigaattoriin. Blogin graafiseen asuun, jota alussa vähän viimeistelin, olen ollut erittäin tyytyväinen.

Kulttuurinavigaattori työasemallaan.

Mobloggausta eli kännykästä käsin tehtävää bloggausta en ole lupauksestani huolimatta paljoakaan harrastanut. On paljon nopeampaa ja halvempaa kirjoittaa teksti ja ottaa kuvat kännykän kameralla ja viedä ne blogiin kotikoneesta. Kännykkäni datasiirtomaksut ovat kauhean kalliita, kun maksan puhelinalaskut ja laajakaistan, niin mobiilidatan käyttöä haluaa välttää kaikin keinoin, jotta viestintäkustannukset pysyisivät inhimillisinä.

Blogikirjoittaminen on ollut kaiken kaikkiaan mahtava kokemus, jota voisi suositella kenelle tahansa. Huono puoli tässä on se, että tästä ei makseta. Mutta se pitää sormet vetreinä, kuten myös jalatkin.

Niin, ja jos lukijoilla on jotain toiveita jutun aiheiksi, otan niitä mielelläni vastaan ja pyrin ehkä kirjoittamaankin niistä.