maanantai 10. maaliskuuta 2008

Kuulumisia, lukemisia ja näkymiä New Yorkista

Muistattehan Vitaly Komarin ja Alexander Melamidin. Moskovalainen taiteilijakaksikko potkittiin aikoinaan kotimaastaan Neuvostoliitosta poliittisina toisinajattelijoina, koska heidän maalauksensa olivat liikaa järjestelmälle. Taiteilijat matkustivat Israelin kautta Yhdysvaltoihin. He tulivat tunnetuksi kansainvälisissä taide-esiintymisissä käsitetaiteellisine tempauksineen, muun muassa Ars 95:ssä esillä olleella hauskalla ihmisten taidevalintoja käsittelevällä kartoituksellaan.

Kaksikon lähes 40 vuotta jatkunut yhteistyö lakkasi 2004. Komar on jatkanut osallistumistaan taidenäyttelyihin, mutta Melamidista ei ole kuulunut mitään. Carol Kino kertoo The New York Timesissa, että Mr. Melamid on ryhtynyt maalaamaan muotokuvia, joita on nyt esillä Detroitin nykytaiteen museossa. Kuuluisuuksien joukossa on muun muassa eräs Vatikaanin prelaatti ja muutamia rap-tähtiä. Melamid kertoo metsästävänsä muotokuviensa aiheiksi myös Venäjän oligarkkeja.

Manhattanin Chelseassa työhuonettaan pitävän taidemaalarin muotokuvat saavat melkoisen ”palstatilan” NYT:in verkkoversiossa. Artikkelin lisäksi lehti julkaisee spiikatun diasarjan ja Youtube-linkin 50 Cent rap-tähden videon aiheen tiimoilta.

Alexander Melamidin öljymaalaus rap-tähti 50 Centistä vuodelta 2005.
New York Times julkaisi viikonloppuna myös multimediakuvia vasta avatusta New Yorkin Whitney biennaalista, joka järjestetään nyt kahdessakin paikassa yhtä aikaa. Kriitikko Holland Cotter arvioi ainakin kuvien perusteella paljon installaatioita sisältävän näyttelyn tiiviiksi ja mielistelemättömäksi. Kansainvälistä taidekenttäähän on luonnehtinut viime vuosina taloudellinen boomi, mutta talouselämän epävarmuuden myötä odotukset ovat madaltuneet. Cotterin mukaan aikaisempaan glamourin ilmapiiriin verrattuna tässä näyttelyssä tunnelma on vähemmän hohdokas, jopa arkipäiväinen.
Molemmissa New York Timesin artikkeleissa näkyy laatulehden pyrkimys uuteen, täysipainoiseen multimediajournalismiin. Whitney biennaalista julkaistaan useita 360 asteen panoraamakuvia ja spiikattuja kuvia näyttelyhuoneistojen linkitetyillä kaavakuvilla varustettuna. Molemmat kokonaisuudet tukevat kriitikon tekstiä tästä näyttelystä.

Hienoa toimitustyötä, josta saa havainnollisen käsityksen myös käsiteltävän asian visuaalisesta sisällöstä. Milloinkahan kotimainen kulttuurijournalismi pääsee vastaavalle tasolle?

Mika Rottenbergin instaalaatio Cheeese Whitney biennaalissa.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...