Estottomuuden koukussa

Törmäsin noin vuosi sitten aiheeseen, josta en malta olla kirjoittamatta uudestaan. Julkisuudessa on pohdittu paljon pääministeri Matti Vanhasen ja ulkoministeri Ilkka Kanervan tekstiviestien eettistä ja juridista puolta, mutta en juuri ole lukenut pohdintaa siitä, miten medioita ylipäätään käytetään.

Sekä pääministeri että ulkoministeri ovat tavallaan viestinnän vankeja. He jäivät helposti ja nopeasti lähetettävien tekstiviestien estottomuuden koukkuun, koska eivät ymmärtäneet käyttämiensä viestintävälineiden luonnetta. He eivät käsittäneet, että viestintä on vuorovaikutusta, jossa käytettävä media vaikuttaa myös viestien lähettäjään itseensä.

Artikkelissani Onko verkkoviestintä moottoritie ilman estoja? kerroin, että tutkijat ovat päässeet selville niin sanotusta estottomuudesta, joka syntyy verkkoviestinnässä. Tekstiviesteihin voi soveltaa samoja tutkimustuloksia.
Estottomuus syntyy siitä, että viestijät eivät voi käyttää niitä monimutkaisia vuorovaikutuksen keinoja joita reaalimaailman "todellisessa" kasvokkain tapahtuvassa viestinnässä syntyy (esimerkiksi äänensävy, asento tai kasvonilmeet). Viestijän pidäkkeet löystyvät ja estottomuuden psyykkinen tila, eräänlainen hybris syntyy.

Tekstiviesteillä viestittäessä estottomuus syntyy vielä helpommin kuin tietokoneverkkojen välityksellä. Tekstiviestejä kirjoitetaan hyvin nopeasti, ne välittyvät tavallisesti "suoremmin" ja välittömämmin vastaanottajalle kuin monen palvelimen kautta sinkoilevat sähköpostit. Tekstiviestien kielenkäyttö on minimaalista, joten viestinnästä karsiutuu pois paljon sellaisia viittauksia ja vihjeitä, joiden perusteella viestijöiden pidäkkeet muodostuvat.

Tutkijat ovat tunteneet ilmiön jo vuosia, mutta kumma kyllä Suomessa - tekstiviestien kotimaassa - ei tästä aiheesta ole puhuttu juuri lainkaan. Meinasin kirjoittaa aiheesta uudestaan jo syksyllä, kun tuli ilmi Jokelan surulliset koulusurmat. Surmaaja ei pystynyt siirtymään normaalin elämän vuorovaikutukseen verkkoestottomuuden tilasta ja monet tapauksen jälkeen tehdyt uhkaukset kouluihin syntyivät epäilemättä estottomuuden hybriksessä.

Toivottavasti psykologian ja viestinnän tutkijat alkavat tutkia asiaa. Arvelisin, että jonkinlainen yleinen verkkoviestinnän käyttökampanja tulee ennen pitkää ajankohtaiseksi. Olihan syksyllä kampanja, jonka tarkoituksena oli ehkäistä kännyköiden käytön ulkoisia häiriövaikutuksia. Kun ministeritkään eivät ymmärrä viestinnän vaikutuksia, täytyy kyseessä olla melkoinen epäselvyys siitä, miten ja mihin uusia medioita pitäisi käyttää. Viestintävälineden käyttö on joko opittava, tai sitten itkien opittava.

Tässä vielä tiivistettynä verkkoestottomuuteen johtavat kuusi päätekijää asiaa tutkineen John Sulerin (2004) mukaan:

1. ”Et tunne minua” – salanimen takainen nimettömyys.
2. ”Et näe minua” – näkymättömyys .
3. ”Tavataan myöhemmin” – aikaviive lähettämisen ja palautteen saannin välillä.
4. ”Se on kaikki päässäni” – liioitteleva tunne yksin olemiseen.
5. ”Kaikki on vain peliä” – kuvittelu yksinolosta.
6. ”Olemme kaikki tasa-arvoisia” – auktoriteetin ja aseman poissaolo.

p.s. Kirjoitin blogin eilen maanantaina iltapäivällä. Nyt tiistai-aamun uutiset kertovat Ilkka Kanervan erottamisesta ulkoministerin paikalta. Ministerin harkintakyky heikkeni hänen lähettäessään tekstiviestejä ja ainakin osasyynä oli joutuminen verkkoestottomuuden pauloihin. Ilmiö on toki varsin yleinen ja ongelma lienee siinä, että viestinnän harjoittajat eivät tiedä tai tiedosta ilmiötä, josta tutkijat ovat päässeet selville.

Mutta tässä tapauksessa kommunikaatiota seurasi ekskommunikaatio - eli erottaminen.